B17: Lue, Katso, Kuuntele!
Juho Kuorikosken teos Pelitaiteen Manifesti (2018, Gaudeamus) tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia pelien monitaiteelliseen luonteeseen. Videopelit ovat paitsi visuaalisia, myös tekstinäkökökulmasta kiinnostavia tarinoita. Näitä elementtejä tukevat myös erilaiset äänet älähdyksistä ja kalahduksista musiikkiin. Pelit ovat tarina, jota pelaaja myötäelää pelillisten valintojensa kautta. Videopelit ovat kokonaisvaltaisia taideteoksia, joiden interaktiivinen luonne houkuttaa pelaajan aktiiviseksi osaksi uudenlaisia ja ennen kokemattomia maailmoja.
Pelien visuaalisuudella on monia tehtäviä kokemuksen näkökulmasta. Kuorikoski viittaa kiinnostavasti perusmuotojen välittämän tunnekokemuksen välisiin eroihin: pyöreä ympyrä on rauhallinen, terävä kolmio on vaarallinen, kulmikas neliö on vakaa. Pelimaailman tunnelma muodostuu myös vahvasti omasta elinympäristöstämme tutuista valaistuksesta, sävyistä, maisemista, sekä meidät digitaaliseen ympäristöön yhdistävän näyttöpäätteen kautta välittyvästä pikselitarkkuudesta.
Tavallisessa elämässä paikan kokemuksen syntymiseen liittyy keskeisesti myös paikassa oleminen ja liike. Myös pelimaailmassa liikkeellä luodaan paikalle tunnelmaa. Repivät, nopeat ja terävät liikkeet ja käännökset tuovat vaaran tunnetta, kun taas rauhalliset ja laakealinjaiset liikeradat kielivät varmuudesta ja ennakoitavuudesta. Yksinkertaiset visuaaliset valinnat ohjaavat pelaajan kokemusta.
--
Videopelit toimivat hyvin monipuolisina työkaluina kuvataidekasvatuksessa. Lähtökohtaisesti pelien visuaaliseen kerrontaan nojaava luonne soveltuu esimerkiksi hyvin visuaalisen analyysin opettamiseen. Videopelit luovat mielikuvia ja ne ovat viihteellisyytensä lisäksi myös vaikuttamisen välineitä. Pelejä voidaan analysoida vaikkapa Kuorikosken esiin tuomien elementtien perusteella (pyöreys, kulmikkuus, liikenopeus ja suunta tms.), sekä sisällön ja tarinan analyysina. Pelien tulkinta ja analysointi kehittää myös monilukutaitoa, sillä kokonaisuuden hahmottaminen vaatii monia eri monilukutaidon osa-alueita.
Pelejä voidaan hyödyntää myös esimerkkipankkina. Olen työssä huomannut lasten ja nuorten lainaavan runsaasti videopelimaailman visuaalisia ilmiöitä omassa ilmaisussaan, joten koen että videopelien visuaalinen ilmiasu on heille jotakin merkityksellistä ja kiinnostavaa. Videopelit vaativat runsaasti konseptisuunnittelua, joka liittyy keskeisesti myös muotoilukasvatukseen. Konseptitaiteen, eli tarkoituksenmukaisen hahmo- tai ympäristösuunnittelun ymmärtäminen taiteen lajiksi on tärkeää, sillä se voi motivoida opiskelijoita hyödyntämään mielikuvitustaan helpommin kuin abstraktien tehtävänantojen parissa.
Erilaiset oppimista edistävät videopelit toimivat opetuksen sisältöinä jo sellaisinaan. Aivan yksinkertaisimmat värintunnistuspelit tai muuten visuaalista hahmotuskykyä tai nopeutta tai tarkkuutta vaativat tehtävätkin kehittävät myös kuviksen tunneilla vaadittavia taitoja.
Pelien visuaalisuudella on monia tehtäviä kokemuksen näkökulmasta. Kuorikoski viittaa kiinnostavasti perusmuotojen välittämän tunnekokemuksen välisiin eroihin: pyöreä ympyrä on rauhallinen, terävä kolmio on vaarallinen, kulmikas neliö on vakaa. Pelimaailman tunnelma muodostuu myös vahvasti omasta elinympäristöstämme tutuista valaistuksesta, sävyistä, maisemista, sekä meidät digitaaliseen ympäristöön yhdistävän näyttöpäätteen kautta välittyvästä pikselitarkkuudesta.
Tavallisessa elämässä paikan kokemuksen syntymiseen liittyy keskeisesti myös paikassa oleminen ja liike. Myös pelimaailmassa liikkeellä luodaan paikalle tunnelmaa. Repivät, nopeat ja terävät liikkeet ja käännökset tuovat vaaran tunnetta, kun taas rauhalliset ja laakealinjaiset liikeradat kielivät varmuudesta ja ennakoitavuudesta. Yksinkertaiset visuaaliset valinnat ohjaavat pelaajan kokemusta.
--
Videopelit toimivat hyvin monipuolisina työkaluina kuvataidekasvatuksessa. Lähtökohtaisesti pelien visuaaliseen kerrontaan nojaava luonne soveltuu esimerkiksi hyvin visuaalisen analyysin opettamiseen. Videopelit luovat mielikuvia ja ne ovat viihteellisyytensä lisäksi myös vaikuttamisen välineitä. Pelejä voidaan analysoida vaikkapa Kuorikosken esiin tuomien elementtien perusteella (pyöreys, kulmikkuus, liikenopeus ja suunta tms.), sekä sisällön ja tarinan analyysina. Pelien tulkinta ja analysointi kehittää myös monilukutaitoa, sillä kokonaisuuden hahmottaminen vaatii monia eri monilukutaidon osa-alueita.
Pelejä voidaan hyödyntää myös esimerkkipankkina. Olen työssä huomannut lasten ja nuorten lainaavan runsaasti videopelimaailman visuaalisia ilmiöitä omassa ilmaisussaan, joten koen että videopelien visuaalinen ilmiasu on heille jotakin merkityksellistä ja kiinnostavaa. Videopelit vaativat runsaasti konseptisuunnittelua, joka liittyy keskeisesti myös muotoilukasvatukseen. Konseptitaiteen, eli tarkoituksenmukaisen hahmo- tai ympäristösuunnittelun ymmärtäminen taiteen lajiksi on tärkeää, sillä se voi motivoida opiskelijoita hyödyntämään mielikuvitustaan helpommin kuin abstraktien tehtävänantojen parissa.
Erilaiset oppimista edistävät videopelit toimivat opetuksen sisältöinä jo sellaisinaan. Aivan yksinkertaisimmat värintunnistuspelit tai muuten visuaalista hahmotuskykyä tai nopeutta tai tarkkuutta vaativat tehtävätkin kehittävät myös kuviksen tunneilla vaadittavia taitoja.
Kommentit
Lähetä kommentti