B15: Lue, katso, kuuntele!

Pelit ovat omien havaintojeni mukaan kiinnostava tapa lähestyä monenlaisia aiheita. Tästä kertoo myös mielestäni pelien moninaisuuden kirjo aina perheiltojen kestohitti Monopolysta RPG-klassikko Final Fantasyyn ja tietokoneräiskinnän easy-accessiin, CounterStrikeen. Kaikissa näissä on periaatteessa sama idea: ota rooli sotasankarina, kiinteistömogulina tai seikkailijana ja saavuta voitto toimimalla pelin vaatimusten mukaisesti. On siksi kiinnostavaa, miksi monien vanhempien suhtautuminen digitaaliseen pelaamiseen on niin negatiivissävytteistä, vaikkei kyse ole tämän kummemmasta. Perinteinen lautapeli vain on muutettu kokonaiseksi maailmaksi, jonka sisällä ihminen pääsee seikkailemaan.

Tai vaikkapa The Sims, jonka lautapeliversiota vastaa The Game of Life. Erilaisissa simulaatioissa pelaaja pääsee kokeilemaan erilaisia tulevaisuudentutkimuksestakin tuttuja keinoja suunnitella tulevaisuutta, arjessa toimimista ja pitää huolta pärjäämisestään. Lisäksi elämäsimulaatioissa on otettu huomioon usein myös sattuman mahdollisuus: ufot voivat siepata, satelliitti pudota, wc -tukkiutua, rahat loppua ja elektroniikkalaitteet hajota. Tämä tekee pelistä kiinnostavan ja opettavaisen: aina ei vain mene putkeen.

Lasten ja nuorten pelaaminen on lisääntynyt Pelikasvatuksen käsikirja 2:n esittämän pelien saavutettavuuden vuoksi. Varsinkin syrjäseuduilla sosiaalista kanssakäymistä mahdollistavat pelit ovat suosittuja, sillä välimatkojen vuoksi varsinainen kavereiden kanssa hengailu voi kouluajan ulkopuolella olla hyvinkin haastavaa. Tätä pelien sosiaalista aspektia ymmärretään hyvin harvoin paitsi kotona, myös kouluissa. Pelit ovat pelaajalle usein sosiaalinen pelikenttä, jossa hän harjoittelee yhdessä toimimista ja käy keskustelua arkipäiväisistä asioista toisten pelaajien kanssa.

Käytän tässä kohtaa esimerkkinä omaa 7-vuotiasta veljeäni, joka on elänyt koko elämänsä digitaalisen median ja pelien parissa. Videoiden ja pelien avulla hänellä on esimerkiksi kattava englannin kielen sana- ja fraasivarasto. Lisäksi hän oppi laskemaan erilaisten pelien avulla jo ennen kouluun menoa. Hän on oppinut kaiken tämän pääasiassa omatoimisesti vain toimimalla videoiden ja pelien parissa, seuraten omaa haluaan oppia uusia asioita.

Kouluinstituutiolla on kuitenkin keskeinen vastuu kansalaisten kulttuurikasvatuksesta. Koska veljeni kaltaisten median kautta oppijoiden ja tiedonhakijoiden osuus oppijoista tulee todennäköisesti lisääntymään, tulisi kouluissa mielestäni korostaa peleistä oppimista ja peliyhteiskunnassa toimimista. Pelejä voidaan ja tulee hyödynää osana oppimista, sillä se on nykylapsille tuttu tapa oppia. Koulujen tulisi kuitenkin pyrkiä mielestäni eroon vanhempien selkeästä syyllistämisestä kasvatuskysymyksissä. Koulun tehtävä olisi kouluttaa myös peleihin vihkiytymätöntä sukupolvea edustavat vanhemmat ymmärtämään pelillisyyden ja pelien merkityksen nykypäivän arkielämässä, jotta myös pienet pelaajat saisivat tukea median kanssa toimimiseen.

Kuvataidekasvatuksessa peleillä on mielestäni paljon hyviä mahdollisuuksia oppimisen välineinä ja ympäristöinä. Esimerkiksi hyvin yksinkertainen ja perinteinen pelillistämisen sovellus on kuvasuunnistus: oppilaiden tulee visuaalisen vihjeen avulla löytää jokin tietty paikka, josta he löytävät esimerkiksi jatkotehtävän ja saavat lisäohjeita etenemiseensä. Tästä edistyneempiä välineitä ovat esimerkiksi Seppo.io -karttasuunnistussoovelluss, johon opettaja voi tehdä tehtäviä ja arvioida niitä reaaliaikaisesti oppilaiden seikkaillessa kartan osoittamissa pisteissä. Näitä työkaluja voisin hyödyntää esimerkiksi arkkitehtuuriin, taidehistoriaan ja paikkakasvatukseen liittyvässä opetuksessa.

Kuvataidekasvatuksessa erityisesti pelisuunnittelu ja konseptitaide ovat kiinnostavia oppimisvälineitä luovuuden ja erilaisten työelämätaitojen kehittämisen näkökulmasta. Pelit voidaan siis tuoda tarkastelun ja tulkinnan kohteeksi, jolloin sen paikkaa yhteiskunnassa voidaan myös tarkastella. Lisäksi voidaan suunnitella ja toteuttaa omia lautapelejä tai monitahoisia konseptisuunnitelmia omia videopelejä varten. Lisäksi ohjelmointiosaamisen avulla myös helpot digitaaliset pelit voisivat olla kiinnostavia kuvataidekasvatuksen tehtäviä.

Myös eräs kiinnostava pelillistämiskeino kuvataidekasvatuksessa voisi olla The Simsistä tuttu talonrakennus-simulaatio. Oppilas pääsee suunnittelemaan ja toteuttamaan rakennuksen ja pihapiirin perustuksista olohuoneen tapetteihin ja kukkamaljakoihin. Tämä voisi olla kiinnostava vastine perinteiselle ja usein materiaaleiltaan ongelmalliselle rakentelutehtävälle.

Voisin hyödyntää pelillistämistä kuvataidekasvatuksessa konkreettisten pelien lisäksi esimerkiksi kurssirakenteissa. Tehtävien suorittaminen johtaisi seuraavaan tehtävänantoon, pieniä palkintoja voisi tippua matkan varrella oppilaille tehtävien palutuksista yms. :D



Aineistot:

https://areena.yle.fi/1-4398881

http://www.pelikasvatus.fi/pelikasvattajankasikirja2.pdf